Kai siihen on uskominen… Vaimo ilmoitti kuukausi sitten, että eroamme ja asiasta ei enää käydä keskusteluja, sillä hän on tehnyt lopullisen päätöksensä.
Kun nuo sanat parin päivän päästä vielä soivat päässä, aloin ymmärtämään, että tämä on totta! Silloin mieleen nousi suunnaton hätä lapsista, mitä heille tapahtuu nyt? Perhe revitään rikki, kaikki muuttuu, mikään ei ole entisellään ja hirvittävä tunne, että menetän kaiken, jonka vuoksi tahdon elää.
Nyt tätä kamaluutta on takana kuukausi ja vaimo jota rakastan edelleen, etsii itselleen asuntoa ja avioerohakemus on laitettu vireille. Lapsille tullaan kertomaan asiasta lähipäivinä ja tuska on hirvittävä. Miten he reagoivat? Onko tämä todellakin ainoa ratkaisu? Mihin rakkaus katosi vaimon puolelta?
Kaikkiin kysymyksiin en varmaankaan saa koskaan vastauksia, nyt elän vain toivossa, että tämä on todellakin oikea ratkaisu ja on se tie, joka kokonaisuutena aiheuttaa lapsille vähiten tuskaa.
Kuinka elämä jatkuu eron jälkeen? Pääsemmekö sopuratkaisuun lapsia koskevissa asioissa, kuinka kohdata ystävät ja sukulaiset tämän asian kanssa, kuinka tällainen asia kerrotaan työyhteisössä? Miksi elämä on näin vaikeaa?
Niin paljon huolta ja kysymyksiä, mutta ei ketään, joka antaisi niihin vastauksia…
Avioero, Elämä, Epätietoisuus, Huoli, Isä, Lapset, Tuska